Pipefest 2014 (Part 1)

Olen vieläkin toipumassa suomiräppiövereistä, mikä lankesi ylleni viime viikon aikana, paras rohto tähän vaivaan on ollut kuunnella Paska sohvan vanhoja lähetyksiä. Olimme (tai loppujen lopuksi olin yksin portsarin evättyä yhden seuralaiseni sisäänpääsy humalatilansa johdosta) Kesken levyjulkkareilla Kutosella vähän yli viikko sitten, missä esiintyi Haamu, Kube ja tietysti Kesken. Myöskin Paperi T oli saapunut paikalle toimimaan DJ:nä. Pipefestiä innolla odottaessa tuli tietenkin kuunneltua koko viime viikko erinäisiä räppilevyjä, suuressa kulutuksessa olivat Ruger Hauer, Eurocrack ja Stepa & Are, joiden keikkoja odotin eniten tulevilta festareilta.

Eurocrack

Pipefest tuo jokaisen suomiräppidiggarin unelma, yli 30 räppäriä, yllätysvieraita, hyvää menoa ja meininkiä jaettu tasaisesti kolmelle eri päivälle, mutta unelma se on vain hetkittäin. Olen hyvin iloinen että lähdin ja kyllä se oli rahansa väärti, mutta kun katsot ja kuulet (varsinkin yöllä) känniääliöiden sekoiluja kaksi päivää ainut asia mitä haluat viimeisenä päivänä tehdä on iskeä talla pohjaan ja painua liian suuresta ihmismassasta kauas kauas pois. Tietenki tämä ongelma olisi ratkennut jos olisin ryhtynyt massan mukana yhdeksi känniääliöksi, mutta en keksinyt yhtäkään hyvää syytä miksi olisin näin tehnyt. Lähdin sinne kuuntelemaan ja nauttimaan hyvästä musiikista enkä bilettämään, sitä voin tehdä muina 362 päivänä, kun taas festarit on vain kerran vuodessa. Myöskin selvisi, että vihaan telttailua, olen liian kaupunkilaistunut nukkumaan muhkuraisessa maassa ohuella patjalla itikoiden syötävänä. Säät suosivat tänä vuonna ehkä hieman liikaakin, leirintäalueella et pääse ollenkaan varjoon etkä kuumuuden takia jaksa tehdä mitään joten joudut vain kärsien makaamaan maassa ja odottaa keikkojen alkamista. Top 3 biisiä joita et voinut olla kuulematta leirintäalueella viiden minuutin välein olivat (rumpujen pärinää) Adi L Hasla - Hyi, Cheek - Äärirajoilla ja Lahti United - Signaali, kahden ensimmäisen biisin nonstop kuuleminen sai itseni jo harkitsemaan korvien puhkomista saksilla. Ja auta armias Aito Mäkin keikan jälkeen, missä Adi L Hasla oli mukana (yllätys yllätys) et voinut enää missään liikkua kuulematta kun räppipäissään olevat miehen alut lauloivat: "Sano hyi! Hyi! Hyi! Hyi! Hyi!"

Olihan siellä tietysti myöskin paljon positiivisia asioita, miksi varmasti lähden sinne ensikin vuonna tosin vain jos on mökki missä nukkua. Meidän seurueella oli onneksi heti alusta alkaen hyvin selkeät sävelet kenen keikoille mennään ja kenen ei. Ainoastaan Aito Mäkkiä jouduin katsomaan vastoin omaa tahtoani muutaman kiduttavan pitkän tuntuisen kappaleen ajan kunnes poistuimme kaverini kanssa takavasemmalle. En tiedä kenen aivopierun tuotoksena toinen lava oli laitettu isoon telttaan, vaikka se ei umpinainen ollutkaan lämpötila nousi trooppisiin lukemiin. Kaverini ihmetteli miksi kukaan ei ole keksinyt laittaa tuulettimia puhaltamaan yleisöön päin, mikä on kyllä oiva kysymys. Saisivat ainakin kaikki artistit sankoin joukoin yleisöä, kun porukka tulisi viilentymään hellepäivinä.

Torstaina meidän keikkamaratonin aloitusesiintyjäksi pääsi hyvin sympaattinen parivaljakko Stepa & Are. Stepan olen viimeksi nähnyt 2009 vuoden Simerockissa, silloin lavalla oli ujonoloinen punaposkinen nuori mies, nyt lavalle nousi itsevarmuutta uhkuva punaposkinen nuori mies. Miehet nostivat nostalgia fiilikset kattoon soittamalla Stepan Naiset-biisin, myöskin he vetivät yhteistansseja ja kisailivat ilmaskrätsäysbattlessa toisiaan vastaan, hyvin hyvin viihdyttävää! Taisi Arekin olla keikasta innoissaan, sillä lavalla pomppiessa kävi köpelösti ja piti hakea uutta vauhtia lattialta asti.

L'OREAL Because you're worth it.

Illan kohokohdaksi nousi Ruger Hauer, vaikka valitettavasti tällä kertaa koomiset välispiikit oli jätetty ajanpuutteen takia pois. Ruger Hauer on kuin perhe; yh-isä, Pyhimys, ei vain jaksa enää kun veljekset Tommishock ja Paperi T kinastelevat jatkuvasti ja pysyy suosiolla taka-alalla. Kun taas kauhukakarat käyvät vuoronperään leikkimielisesti potkimassa toinen toistaan minkä jälkeen jaellaan taputuksia selkään hyvässä hengessä. Jos en tietäisi miesten ikien olevan lähempänä kolmeakymmentä, en sitä ehkä heti uskoisi heidän käyttäytymisen perusteella. Mutta ei se mitään, lapsi on terve silloin kun se leikkii ja pojat on poikia, vai mites se menikään?

Täysi tupa

Myöhästyttiin Teflon Brothersien keikalta aika reilusti pitkien turvatarkastus jonojen takia, kun viimein pääsimme Areenaan sisälle se oli aivan tupaten täynnä ja lämpötila läheni varmasti 40 astetta. Tulimme juuri sopivaan aikaan sillä ilmoille pamahti oma suosikkini, Lähestymiskieloja ja päätimme jäädä hetkeksi sisälle kuuntelemaan ja katsomaan kun Teflon veljekset kiskoivat innokkaita tyttöfanejaan lavalle taustatanssijoiksi.

Päivän yllätykseksi nousi Laineen Kasperi, olen kerran aikaisemmin ollut hänen keikallaan eikä silloin oikein lähtenyt sillä välispiikit olivat hyvin pitkiä ja puuduttavia ja niiden kerronta hyvin takkuista. Nyt onneksi annettiin musiikin puhua puolestaan ja turhat höpötykset oli jätetty pois. Toinen yllätys oli Solonen & Kosola, en ole pahemmin perehtynyt heidän musiikkiin, mutta ainakin keikalla oli tunnelma katossa. Myöskin freestyle osuudet olivat kultaa, en pysty käsittää miten joku voi tuosta noin vaan keksimään mahtavia punchlinejä.

"Musiikki kuljettaa ku koko elämän sille antaa" (Cheek)

Heti alkuun on mainittava, että ei en kuuntele Cheekiä mutta en myöskään itseäni luokittelisi Cheek-vihaajiin, sillä jokaisella on oikeus ilmaista itseään juuri haluamallaan tavalla. Sattumalta somen kautta huomasin mieheltä tulleen uuden biisin ja päätin antaa hänelle mahdollisuuden. Ensimmäisen 45 sekunnin aikana yllätyin suuresti sillä sehän kuullosti iha hyvältä, kukapa olisi arvannut että Cheek osaa laulaa en minä ainakaan. Mutta heti kun hän alkaa laulamaan enemmän tunteella ja korottaa ääntään, ai että korva parkani, se ei vain yksinkertaisesti kuullosta hyvältä ja laulutaidotkin tuntuvat katoavan taivaan tuuliin.

Plussaa että ei tällä kertaa räpätä hyvästä fiiliksestä ja miten kaikki on jeejee, mutta eipä tuo tarjoa mitään uutta pöydällä. Tosin kappale saa itseni hieman hämilleen, kertsissä lauletaan että pitää vaan uskaltaa mennä vaikka pelottaa juu tämä tuli harvinaisen selväksi. Mutta sitten ei ollakkaan varmoja haluaako toinen osapuoli enää, täh? Kuulostaa aivan kun hän haluaisi viedä parisuhteensa uudelle levelillä, mutta ei ole varma onko toinen samoilla aaltopituuksilla. Verseet käsittelee häntä itseään, Tom Fordin kenkiä ja kuinka sitä on noustu voittajaksi.

“Suljen silmät, kuvittelen et lennän
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä
Vaikka en tiedä, haluatko sä enää
Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää”
(Cheek, Äärirajoille)

"Kirjastost lipastan Dan Fantea, darra Dantea, hesari ankea" (Heikki Kuula)

Ystävii ja Rataraato ovat sinkkuja Heikki Kuulan myöhemmin tänä vuonna ilmestyvältä albumilta. Biisit ovat hyvin erilaisia keskenään, mutta silti niin Heikkimäisiä, täynnä nerokkaita sanoituksia ja sarkasmia. Näiden biisien perusteella hän ottaa askeleen kauemmas "perinteisestä" räpistä ja ollaan hyvin kaukana PLLP-albumin soundeista. Heikki on myöskin ensimmäistä kertaa soolomateriaalinsa kanssa isolla levystudiolla, Johanna Kustannuksella, joten odotukset ovat korkealla.

Albumin ensimmäinen sinkku Rataraato julkaistiin helmikuussa, biisillä vierailee Paperi T ja suomalainen punkkibändi Pää Kii. En ole suuri punk fani, mut tämä kyllä toimii, ei ole liian punkkinen ja sanat ovat kultaa. Paperi T:n verse jää hieman latteaksi, verrattuna niihin sanoituksiin mitä häneltä on kuulta vuosien varrella. Ehkäpä mies säästelee parhaimpia läppiään omalle levylle! Hyvä että kertsiin on otettu joku muu laulamaan kun Heikki, vaikkakin hän oikeasti osaa laulaa ja kirjoittaa hyviä kertsejä (Huukki-Heikki!). Kun niitä kuulee joka toisessa räppi biisissä alkaa se hieman tympimään. "Rataraato, satavarma paska karma ja mult löytyy nallekarkin selkäranka" (Heikki Kuula, Rataraato)

           

Ystävii julkaistiin toukokuun puolessa välissä. Tämän biisin tausta menee jo hieman iskelmän puolelle, mutta itseäni se ei ainakaan haittaa. Hyvältä kuulostaa. "Ystävii, ei oo eikä tuu, luota muhun sä oot yksinäs" (Heikki Kuula, Ystävii) Mahtaa miestä naurattaa, kunhan alkaa tätä biisiä vetämään livenä ja yleisö laulaa aivan innoissaan mukana. Hauska juttuhan tässä on se että verseet on oikeasti (Heikin pyynnöstä tietenkin) sanoittanut Pyhimys, Soul Valpiota lainatakseni nyt laitetaan sanoja kaverin suuhun. Tsekatkaapa miten siisti hapsutakki Heikillä on päällä musiikkivideolla!

"Piipaa kuulen, poliisit soitit, mut mul on meihin luja usko" (Teflon Brothers)

Valkoisten dyynien ratsastajat on Teflon Brothers-bändin kolmas pitkäsoitto, joka julkaistiin Johanna Kustannuksen kautta vuonna 2013. Teflon Brotherseihin kuuluvat räp-artistit Pyhimys, Heikki Kuula ja Voli. Suurimman osan levyn biiteistä on tuottanut DJPP & Ercola myöskin mm. Bleakk ja Musajusa ovat tehneet biisit. Vierailijalista on hyvin monipuolinen ja levyllä kuullaan mm. Olavi Uusivirtaa, Stigiä, Gaselleja ja Mira Luotia.

Levy on saanut monet Teflon-fanit hermoromahduksen partaalle ja keskustelupalstoilla huudellaan kuinka huonoa ja kaupallista heidän musiikki nykyisin on. Se miksi ihmiset luokittelevat Teflonit "kaupalliseen paska"-kategoriaan menee oman ymmärrykseni yli. Se että he ovat suuremman levy-yhtiön leivissä ja albumin biitit ovat tanssittavia ei heistä kaupallista tee. Kaupallinen musiikki tehdään yksinkertaisesti rahan takia, ennen yhdenkään kappaleen tekoa kysytään “Mikä myy?” ja sitä tehdään. Ainakin Kultabassokerho-haastattelun mukaan miehet halusivat tehdä juuri tämmöistä musiikkia ja myöskin osakseen kettuilla kuuntelijoille. Edes bändin jäsenet eivät ota heidän musiikkiaan tosissaan, joten miksi meidänkään pitäisi. Levyä kuunnellessa kannattaa oikeasti paneutua lyriikoihin, sillä ne jos mitkä erottavat Teflonit “kaupallisesta paskasta”.

Voin sieluni silmin nähdä levyn ilmestymisen jälkeen kun Pyhimys, Heikki ja Voli ovat kokoontuneet lukemaan nettipalstoja ja nauraneet vedet silmissä lattialla. No jotkut ymmärtää vitsin jotkut ei. Huvittavintahan tässä on se että räppäsitpä sitten mistä tahansa, jos biitti on tarpeeksi tanssittava (lue: kuulostaa kaupalliselta) on radiosoitto taattu. Nyt futisäidit laulavat autossa lasten istuessa takapenkillä kuinka ihanaa huumeiden käyttö on. "Sä sait mut näkemään selkeemmin, huomaamaan tunteeni herkemmin, sä oot jee jee" (Pyhimys, Jee jee)

Levyn nimi on hyvin osuva eikä johda harhaan, sillä kappaleiden aihepiirit pyörivät huumeiden ja alkoholin ympärillä. Myöskin oma kehu haisee, mutta vaikee olla vaatimaton ku on niin hyvä.

Jokainen varmasti ymmärtää mitä sanaa suklaa korvaa Syö mun suklaata-biisillä, naam naam nam nam nam! “Tarjoilen tuoreena, vaipois ku nuorena. Sulle toffee kuoressa, oi.” (Pyhimys, Syö mun suklaata) En pahemmin VilleGallesta pidä, mutta tässä biisissä hän vetää kyllä hyvän pätkän.

Jee Jee-biisissä liikutaan huumausaineiden vaikutuksen alaisina ja yritetään vakuuttaa itselleen että mitään huumeongelmaa ei ole. Yleensä Volin verseet hukkuvat Pyhimyksen tai Heikin nerokkuuksien alle, mutta tässä biisissä Voli saa kaiken huomioni. “Ei oo, ei oo enää aikaa panostaa riimeihin, aina päin helvettiä kotityöt hoidan, aina päin helvettiä kotityöt hoidan” (Voli, Jee jee) Joskin aluksi huomio ei ollut hyvää, sillä ärsyynnyin hänen toistellessaan läppiään. Eikun mitä, nerokasta!

“Ja vaikee olla vaatimaton, kun oon niin seksikäs.” (Voli, Seksikkäin jäbä) Miten joku ei voi tykätä Seksikkäin jäbä-kappaleesta, se on mitä mainioin itseluottamuksen nosto biisi. Kaikista kiinnostavin ja seksikkäin jäbä ei olekaan se rikas ja hienosti pukeutuva mies, vaan ihan tuiki tavallinen pulliainen. Tällä kertaa se titteli menee Stigille! Video on mahtava parodia nykyisistä klubiräpin musiikkivideoista.

Lähestymiskieloja on ehdoton suosikkini levyltä, kappaleen jokainen riimi on täyttä kultaa. Hieman erilainen lepyttely laulu naisille, tuntuu olevan paljon anteeksi pyydettävää tällä ehkä hieman alkoholisoituneella kaverilla. “Nukun kynnyksel kukkakaupan, tukka takana eläny kauan. Sä ymmärrät myöhemmin mitä elämä on, mä elämäst laulan” (Pyhimys, Lähestymiskieloja)

Levyn nimikkokappale, Valkoisten dyynien ratsastajat, on levyn ainoa hidastempoinen biisi ja vihdoin laskeudutaan sieltä huumausaineiden aiheuttamista pilvilinnoista meidän muiden kuolevaisten pariin. Levyn julkaisemisen jälkeen Tefloneille on tapahtunut paljon, on myyty bändipaikka tuhansilla euroilla, tehty jääkiekko ja jalkapallo aiheisia biisejä, mutta soundi on pysynyt vielä samana “kaupallisena”. Enpä silti yllättyisi vaikka uusi levy olisi reggae tai vaikkapa rock painotteinen, sen verran olen vuosien aikana oppinut että näiltä herroilta on ihan turha odottaa mitään sillä ne odotukset tuskin menevät yksiin miesten ajatuksien kanssa.

Kultabassokerho @ Kuudes Linja 27.6.

Kävin perjantaina tsekkaamassa ensimmäistä kertaa Kultabassokerhon suomiräppi bileet Kutosella. Meno oli oikein UG sillä esiintyjinä oli Francis Koira, Gettomasa ja Sairas-T, J-P juonsi ja DJ Sir Jake vastasi tietysti musiikista.

Francis koira aloitti keikat ja veti kyllä hyvin, joskin äänenmuuntimen käyttö ei ole oma suosikkini ja olisi mielenkiintoista kuulla Francisin oikea ääni. Valitettavasti en saanut hyviä kuvia, mutta tehkää työtä jolla on merkitys!

Illan kohokohta oli ehdottomasti Gettomasa, hän oli myöskin syy miksi itse lähdin Kutoselle. Ja oli kyllä törkeän hyvän keikka, tosin välispiikit jäivät pitämättä, mutta se hänelle annettakoon anteeksi kun nuorella miehellä ei vielä hirveästi tuota keikkakokemusta ole. Gettomasahan on parikymppinen miehenalku Jyväskylästä ja jos taso on jo nyt näin korkealla, odotan innolla mitä vuodet tuovat hänelle tullessaan. Sairas-T:n osuuden jouduin valitettavasti jättämään tällä kertaa väliin sillä aamulla kello oli soimassa jo viideltä ja kahden nukutun tunnin jälkeen karistin Helsingin pölyt pois lahkeistani ja toivotin Pohjois-Suomen raikkaan ilman tervetulleeksi.

Gettomasa oikealla ja vasemmalla Sairas-T

Kokonaisuudessaan ilta oli oikein onnistunut ja meno oli mitä mahtavin, tulee tulevaisuudessakin varmasti lähdettyä uudestaan KBK-bileisiin. Pisteet menee ehdottomasti J-P:lle jolla oli hyvin omaperäiset tanssiliikkeet lavalla! Pitää myöskin kehua Kutosen äänentoistolle, eturivissäkin sai hyvin sanoista selvää mikä on todella harvinaista. Bongasin mestoilta myöskin Aivovuoto-yhtyeen tuottajaveljekset K.N.V:n ja Lobon.

"Kuka lupas että maailma on helppo paikka?" (Pyhimys)

Salainen maailma on Pyhimyksen neljäs studioalbumi, se on julkaistu Monsp Recordsin kautta vuonna 2007. Steen1 toimii vastaavana tuottajana ja ainoiksi vierailuiksi jäävät Asan ja Heikki Kuulan laulamat kertsit.

Salainen maailma on yksi niistä levyistä, mitkä saivat itseni vedettyä suomiräpin ihmeelliseen maailmaan. Kappaleiden taustat eivät ole "normaaleja"-räppibiittejä, vaan taustoihin on hyvin sekoitettu sampleja ja livesoittimia. Lähes poikkeuksetta jok’ikisestä levystä minkä kuuntelen aina ne melankoliset ja hidastempoiset biisit nousevat omiksi suosikeiksi. Miksipä ehkä juuri tämä levy kuuluu omiin suosikkeihini, soundimaailma on muutamaa biisiä lukuunottamatta tumma ja melankolinen. Myöskin Pyhimyksen sanoituksien mystisyys ja moniselitteisyys kiehtovat.

Biisien järjestys osuu aivan nappiin, jokaisen biisin paikkaa on varmasti mietitty mikä saa levyn punoutumaan yhdeksi kokonaiseksi tarinaksi. Jos en tietäisi biisien olevan vain Pyhimyksen mielikuvituksen tuotetta, voisi levyä luulla kaksisuuntaisen mielialahäiriöisen artistin matkasta itseensä sen jälkeen kun tyttöystävä on jättänyt. Alussa ollaan hieman hämillään ja mietitään mitä seuraavaksi, kunnes muutaman kostean illan jälkeen tunteet kuohahtavat ja lähetetään hyvin vihaisia terveisiä kyseisellä naiselle. Tunteenpurkauksen jälkeen rauhoitutaan nopeasti ja hieman jopa iloitaan elämästä ennen kuin taas ajatukset palaavat ero hetkeen ja tulee hieman synkempi kausi. Levyn lopussa viimein ponnistetaan uuteennouseen joskin hieman haikeissa tunnelmissa. “En osaa kaivaa tätä syvemmälle, täs se oli uus salatut elämänne. Mun salainen maailma riimien muodos, tätä se on luonnossa, lauletaan kuorossa” (Pyhimys, Salainen maailma)

Heti ensimmäinen biisi, Talvipuutarha luo salaperäisen tunnelman mikä kestää levyn loppuun saakka."Nyt mä lupaan ja vannon en eti enään mitään täydellistä, mä etin vaan tärkeet ja unelmat täällä vanhemmiten vertyy vaik niitten päälle iso iso pölykasa kertyy" (Pyhimys, Talvipuutarha). Talvipuutarhassa yritetään toteuttaa jo ehkä hieman unohtuneita unelmia, vaikka jännittäisi pitää uskaltaa ottaa härkää sarvista ennen kuin huomaa tilaisuuden menneen ohi.

Silivatiseilaa kertoo kuinka jokaisella ihmisellä on toiveita ja vaikka toive toteutuisi niitä on heti kymmenen lisää. "Ainoo toive ei toteudu, se on varmaa sitä enemmän saadaan, mitä vähemmän kaivataan" (Pyhimys, Silivatiseilaa)

Herätä mut maanantaina-biisi on ainut mistä on kuvattu musiikkivideo, videolla vilahtaa myöskin Huge L.

Mikko Maltsusta taitaa olla levyn ainoa biisi joka oikeasti hieman raottaa ovea Pyhimyksen elämään, lähinnä musiikinteon alkuaikoihin. “Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu” (Pyhimys, Mikko Maltsusta)

Salainen maailma on oma suosikkini ja viimeistään tässä Pyhimys todistaa oman nerokkuutensa sanoittajana. Biisissä keretään kertoa tarina, joka kertoo vähän siitä sun tästä, mutta aihepiirit vaihtuvat hyvin sulavasti eikä se kuulosta sekavalta. “Tajusin et koko ajan kuljen unissani peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani” (Pyhimys, Salainen maailma)

Hyvää Juhannusta!

"Soita se loppuun kelaa sit alkuun"

"Ota tiukkaa, ota siideri, älä kiusaa tiikerii"

"Mä lupaan juhannusjärvellä veneessä remuta"