Pipefest 2014 (Part 1)

Olen vieläkin toipumassa suomiräppiövereistä, mikä lankesi ylleni viime viikon aikana, paras rohto tähän vaivaan on ollut kuunnella Paska sohvan vanhoja lähetyksiä. Olimme (tai loppujen lopuksi olin yksin portsarin evättyä yhden seuralaiseni sisäänpääsy humalatilansa johdosta) Kesken levyjulkkareilla Kutosella vähän yli viikko sitten, missä esiintyi Haamu, Kube ja tietysti Kesken. Myöskin Paperi T oli saapunut paikalle toimimaan DJ:nä. Pipefestiä innolla odottaessa tuli tietenkin kuunneltua koko viime viikko erinäisiä räppilevyjä, suuressa kulutuksessa olivat Ruger Hauer, Eurocrack ja Stepa & Are, joiden keikkoja odotin eniten tulevilta festareilta.

Eurocrack

Pipefest tuo jokaisen suomiräppidiggarin unelma, yli 30 räppäriä, yllätysvieraita, hyvää menoa ja meininkiä jaettu tasaisesti kolmelle eri päivälle, mutta unelma se on vain hetkittäin. Olen hyvin iloinen että lähdin ja kyllä se oli rahansa väärti, mutta kun katsot ja kuulet (varsinkin yöllä) känniääliöiden sekoiluja kaksi päivää ainut asia mitä haluat viimeisenä päivänä tehdä on iskeä talla pohjaan ja painua liian suuresta ihmismassasta kauas kauas pois. Tietenki tämä ongelma olisi ratkennut jos olisin ryhtynyt massan mukana yhdeksi känniääliöksi, mutta en keksinyt yhtäkään hyvää syytä miksi olisin näin tehnyt. Lähdin sinne kuuntelemaan ja nauttimaan hyvästä musiikista enkä bilettämään, sitä voin tehdä muina 362 päivänä, kun taas festarit on vain kerran vuodessa. Myöskin selvisi, että vihaan telttailua, olen liian kaupunkilaistunut nukkumaan muhkuraisessa maassa ohuella patjalla itikoiden syötävänä. Säät suosivat tänä vuonna ehkä hieman liikaakin, leirintäalueella et pääse ollenkaan varjoon etkä kuumuuden takia jaksa tehdä mitään joten joudut vain kärsien makaamaan maassa ja odottaa keikkojen alkamista. Top 3 biisiä joita et voinut olla kuulematta leirintäalueella viiden minuutin välein olivat (rumpujen pärinää) Adi L Hasla - Hyi, Cheek - Äärirajoilla ja Lahti United - Signaali, kahden ensimmäisen biisin nonstop kuuleminen sai itseni jo harkitsemaan korvien puhkomista saksilla. Ja auta armias Aito Mäkin keikan jälkeen, missä Adi L Hasla oli mukana (yllätys yllätys) et voinut enää missään liikkua kuulematta kun räppipäissään olevat miehen alut lauloivat: "Sano hyi! Hyi! Hyi! Hyi! Hyi!"

Olihan siellä tietysti myöskin paljon positiivisia asioita, miksi varmasti lähden sinne ensikin vuonna tosin vain jos on mökki missä nukkua. Meidän seurueella oli onneksi heti alusta alkaen hyvin selkeät sävelet kenen keikoille mennään ja kenen ei. Ainoastaan Aito Mäkkiä jouduin katsomaan vastoin omaa tahtoani muutaman kiduttavan pitkän tuntuisen kappaleen ajan kunnes poistuimme kaverini kanssa takavasemmalle. En tiedä kenen aivopierun tuotoksena toinen lava oli laitettu isoon telttaan, vaikka se ei umpinainen ollutkaan lämpötila nousi trooppisiin lukemiin. Kaverini ihmetteli miksi kukaan ei ole keksinyt laittaa tuulettimia puhaltamaan yleisöön päin, mikä on kyllä oiva kysymys. Saisivat ainakin kaikki artistit sankoin joukoin yleisöä, kun porukka tulisi viilentymään hellepäivinä.

Torstaina meidän keikkamaratonin aloitusesiintyjäksi pääsi hyvin sympaattinen parivaljakko Stepa & Are. Stepan olen viimeksi nähnyt 2009 vuoden Simerockissa, silloin lavalla oli ujonoloinen punaposkinen nuori mies, nyt lavalle nousi itsevarmuutta uhkuva punaposkinen nuori mies. Miehet nostivat nostalgia fiilikset kattoon soittamalla Stepan Naiset-biisin, myöskin he vetivät yhteistansseja ja kisailivat ilmaskrätsäysbattlessa toisiaan vastaan, hyvin hyvin viihdyttävää! Taisi Arekin olla keikasta innoissaan, sillä lavalla pomppiessa kävi köpelösti ja piti hakea uutta vauhtia lattialta asti.

L'OREAL Because you're worth it.

Illan kohokohdaksi nousi Ruger Hauer, vaikka valitettavasti tällä kertaa koomiset välispiikit oli jätetty ajanpuutteen takia pois. Ruger Hauer on kuin perhe; yh-isä, Pyhimys, ei vain jaksa enää kun veljekset Tommishock ja Paperi T kinastelevat jatkuvasti ja pysyy suosiolla taka-alalla. Kun taas kauhukakarat käyvät vuoronperään leikkimielisesti potkimassa toinen toistaan minkä jälkeen jaellaan taputuksia selkään hyvässä hengessä. Jos en tietäisi miesten ikien olevan lähempänä kolmeakymmentä, en sitä ehkä heti uskoisi heidän käyttäytymisen perusteella. Mutta ei se mitään, lapsi on terve silloin kun se leikkii ja pojat on poikia, vai mites se menikään?

Täysi tupa

Myöhästyttiin Teflon Brothersien keikalta aika reilusti pitkien turvatarkastus jonojen takia, kun viimein pääsimme Areenaan sisälle se oli aivan tupaten täynnä ja lämpötila läheni varmasti 40 astetta. Tulimme juuri sopivaan aikaan sillä ilmoille pamahti oma suosikkini, Lähestymiskieloja ja päätimme jäädä hetkeksi sisälle kuuntelemaan ja katsomaan kun Teflon veljekset kiskoivat innokkaita tyttöfanejaan lavalle taustatanssijoiksi.

Päivän yllätykseksi nousi Laineen Kasperi, olen kerran aikaisemmin ollut hänen keikallaan eikä silloin oikein lähtenyt sillä välispiikit olivat hyvin pitkiä ja puuduttavia ja niiden kerronta hyvin takkuista. Nyt onneksi annettiin musiikin puhua puolestaan ja turhat höpötykset oli jätetty pois. Toinen yllätys oli Solonen & Kosola, en ole pahemmin perehtynyt heidän musiikkiin, mutta ainakin keikalla oli tunnelma katossa. Myöskin freestyle osuudet olivat kultaa, en pysty käsittää miten joku voi tuosta noin vaan keksimään mahtavia punchlinejä.